Olisinko tiukka vai rento valmentaja?
Valmentajan työ on tasapainoilemista kuljettaessa voitoista tappioihin, kehityksen tyssätessä loukkaantumisen vuoksi ja valmennettavan henkilökohtaisen elämän käännekohtien aallokossa. Erilaiset yksilöt tarvitsevat erityyppisiä valmentajia: Toiselle auktoriteettinen, ohjeita jakeleva tyyppi on luontaisempi tie kehitykseen. Toinen taas kaipaa demokraattisempaa suhtautumista ja päätösten pohtimista yhdessä. Yksilölajeissa ja joukkuelajeissa on eronsa, ja joukkueen jokaisen jäsenen mielipidettä on mahdoton huomioida harjoitteluohjelmassa. Täytyy myös miettiä, syökö laskeutuminen pelaajien tasolle valmentajan arvovaltaa. Valmentaja on tiiminsä johtaja ja vetäjä, jonka tulee lopulta vastuu ratkaisuistaan.Hyvä valmentaja osaa tasapainoilla tiukan ja rennon välimaastossa. Moni kaipaa harjoittelussaan varmoja otteita ja ohjeita, eikä ammattitaitoinen ja luotettava valmentaja epäröi. Tiukkuutta ja rentoutta tulee kuitenkin annostella oikeassa suhteessa ja oppia tilanteet, joissa on tarvetta empatialle ja myötäelämisen taidolle sekä huomioida myös ne hetket, jolloin jämäkät ohjeet tulevat tarpeeseen.Urheilusuorituksissa ja harjotteluissa tilanteet tapahtuvat ja muuttuvat nopeasti. Valmentajan täytyy olla valmistautunut henkisesti kaikkiin mahdollisuuksiin: Hän ei saa menettää hermojaan ja samaan aikaan häneltä odotetaan tiiminsä puolesta jämäkkyyttä kaikkia kohtaan. Valmentajalla tulisi olla aikaa istahtaa ja keskustella vaikeista hetkistä urheilijan kanssa. Kyky asettua toisen asemaan on valmentajan tärkeimpiä taitoja. Valmentajan tulee kuitenkin säilyttää kunnioitus ja oma arvovaltansa, jonka kautta hän luo uskoa ja itsevarmuutta pelaajiin. Herkkyyttä ja tiukkuutta oikein annosteltuna.