Joukkueen valmentamisessa huomioitavaa
Joukkuelajit ovat haastavia, mutta antoisia valmentajille. Joukkue koostuu useista eri yksilöistä, jotka ovat eri tasoilla, tulevat erilaisista kodeista tai lähtökohdista ja joiden motivaatio lajiin voi olla erilainen ja syntyä eri asioiden pohjalta. Valmentajan tehtävänä on jalostaa tämä monipuolinen ja herkkä kokoonpano toimimaan yhteisen tavoitteen puolesta ja käyttää jokaisen yksilön taidot parhaimmalla mahdollisella tavalla.Joukkuelajeissa yksilöllinen valmennus on noussut yhä suurempaan rooliin. Joukkueessa jokainen yksilö täyttää tietyt kriteerit osaamisen suhteen, mutta kahta samankaltaista pelaajaa ja henkilöä ei joukkueesta löydy. Tässä piileekin joukkuelajien voima ja haaste. Joukkuelajin valmentajan urakka on suuri, sillä hänen tulee lajin teknisen kehityksen lisäksi seurata joukkonsa yksilötason kehitystä ja olla tietoinen jokaisesta kasvatistaan yksilönä. Jokainen kilpailija on saatava motivoitumaan yhteisen tavoitteen eteen, sillä yksikin innostumaton osallistuja voi saada tavoitteen karkaamaan kauas. Panostaminen henkiseen kehitykseen ja psyykkisen valmennuksen rooli nousee tiimityössä merkittäväksi tekijäksi. Mikäli joukkue saadaan kisatilanteessa hurmostilaan, jossa voittoa tavoitellaan ilolla ja venytään taitojen äärirajoille, voidaan sanoa valmentajan onnistuneen työssään.
Joukkueiden valmentaminen on kokonaisvaltaista hienosäätöä, jossa jokaista valmennetaan toisaalta yksilönä mutta samanaikaisesti osana ryhmää. Jokaisen tulisi saada varmuus omasta tärkeydestään osana tiimiä. Valmentajan suunnitelmat ja innostus eivät yksinään riitä, sillä joukkueeseen tarvitaan myös innostuneet yksilöt. Pelaajilla tulee olla riittävästi motivaatiota ja tietty taitotaso, josta ponnistaa, sillä paraskaan valmentaja ei voi tehdä ihmeitä. Menestys joukkuelajeissa perustuu vahvasti taidokkaaseen ja hyvät ihmissuhdetaidot omaavaan valmennukseen, joka onnistuu luotsaamaan taitavan ja innostuneen joukkueen menestykseen. Omistautumista tiimityölle tarvitaan siis molemmilta puolilta, niin valmentajalta kuin joukkueeltakin.
On vaikeaa sanoa millainen hyvän valmentajan kuuluisi olla. Joukkuelajeissa koko joukkueen sen hetkinen kokoonpano, mukaanlukien valmentaja, on ratkaisevassa roolissa. Joukkueen jäsenten ja joukkueen sekä valmentajan väliset suhteet ovat tärkeitä. Hyvän valmennusohjelman lisäksi joukkue on saatava innostumaan, luottamaan ja tavoittelemaan parasta mahdollista sijoitusta. Valmentaja on tiiminsä kapellimestari, joka toimii myös hengennostattajana.Yksilölajeissa valmentajan ja valmennettavan välinen suhde on ainutlaatuinen. Molemmat tähtäävät menestykseen ja dialogin täytyy olla avointa, mikäli halutaan saavuttaa hyviä tuloksia. Harjoittelun, siihen liittyvien negatiivisten ja positiivisten tunnelmien sekä päämäärien tulee olla selkeitä ja samansuuntaisia.Hyväksi valmentajaksi voidaan tulla montaa eri kautta: takana voi olla esimerkiksi oma aktiiviura lajissa tai koulutus lajin valmentajaksi. Teknisen osaamisen lisäksi hyvän valmentajan mentaliteettiin kuuluu vahva osaaminen henkisenä valmentajana. Kasvattiaan tai kasvattejaan täytyy osata ohjata kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla viisaudella. Siihen tarvitaan oppia, kuinka valmennus saadaan tehoamaan parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun psyykkinen tsemppauskin otetaan huomioon.Jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Toisinaan juoksu kulkee, hiihto luistaa ja salibandyjoukkue puhaltaa jokaisessa tiukassa tilanteessa virheettömästi yhteen. Huonoina hetkinä suoritus tuntuu tahmealta ja väkinäiseltä, ja nousuun aallonpohjasta tarvitaan ammattitaitoisen valmentajan apua. Juuri näihin hetkiin valmentajan tulee keskittyä, valaa uskoa ja luottamusta, ottaa oppia virheistä ja nostaa kilpailija tai kilpailijat seuraavalle tasolle, josta uusi nousu alkaa. Hyvä valmentaja on innostaja ja arvostettu kritisoija, johtaja, jonka taktiikkaan ja ohjeisiin luotetaan. Hyvä valmentaja antaa palautetta, joka on asiallista, muistaa tsempata muttei sorru ylilyönteihin. Hyvä valmentaja kantaa myös itse vastuun epäonnistumisista lannistumatta. Hän puhaltaa valmennettaviinsa uutta henkeä tappion hetkellä ja näyttää suuntaa ylöspäin. Hyvällä valmentajalla on ominaisuus kuunnella ja tulla kuunnelluksi.
Valmentaja on merkittävässä roolissa kilpailijan tai kilpailijoiden kehityksessä. Näkyvien tulosten lisäksi valmentaja muokkaa ajatusmaailmaa, arvoja ja tavoitteita. Mitä nuorempana valmennus aloitetaan ja mitä pidempään ollaan saman valmentajan kanssa yhteistyössä, sitä vahvempi vaikutus valmentajalla on yksilön kehitykseen. Valmentajan voidaankin katsoa olevan isossa vastuussa siitä, millaiseksi ihmiseksi valmennettava kasvaa. Huipputasolla kilpailija ja hänen ohjaajansa viettävät yhdessä pitkiä aikoja. Molempien tavoitteet ovat korkealla, joten näiden kahden suhteesta syntyy ainutlaatuinen side.Valmentajan vaikutus erityisesti nuoren asenteisiin, arvoihin, käytöstapoihin, ihmissuhteisiin on valtavassa roolissa niiden kehittymisessä sekä itsekunnioituksessa. Teknisten taitojen lisäksi valmentajalta vaaditaan hyviä ihmissuhdetaitoja: hänen tulee pystyä ymmärtämään kasvattejaan yksilötasolla, ei ainoastaan kilpailevina yksilöinä, joilta odotetaan aina vain parempia suorituksia. Valmentajan tulee nähdä oma tiensä kehityksenä kilpailijan rinnalla.Myös valmentajana kehittyy valmennettavansa mukana. Teknisen osaamisen lisäksi hänen ihmistuntemuksensa parantuu. Hän oppii ymmärtämään kasvattiaan paremmin, osaa analysoida omia ja toisen vahvoja sekä heikkoja puolia kokonaisuutena.Valmentajan rooli vaihtelee mm. sen mukaan, millainen valmennettava henkilö tai ryhmä on, onko kyseessä lapsia tai nuoria tai onko joukko hajonnaltaan homogeeninen vai ei. Monikansalliset valmennettavat vaativat myös valmentajalta mahdollisesti toisenlaisen kulttuurin ja sen vaikutusten ymmärrystä. Valmennettavilla saattaa olla henkilökohtaisessa elämässään vaativia hetkiä: millaisen roolin valmentaja ottaa tilanteessa, jossa tarvitaan normaalista poikkeavaa tukea? Valmentajan taidot testataan yhä uudelleen ja uudelleen, sillä suoritusten ja kehityksen lisäksi valmennettavan omassa elämässä tapahtuu muutoksia, joihin valmentaja ja kilpailija vastaavat tiiminä, joko onnistuen tai epäonnistuen.
Suomessa moni ajautuu valmennustyöhön puolivahingossa. Koska seuratoiminta maassa on vilkasta ja perustuu osittain vapaaehtoisuuteen, tarvitaan vanhempia apuun monissa pienemmissä joukkueissa. Moni on ponnistanut valmentajaksi itse opetellen, mutta nykyisin korkealla tasolla valmennukseen tarvitaan opiskelua ja taitoja useilta eri osa-alueilta. Monelle kilpaurheilijalle siirtyminen valmennustyöhön kilpauran jälkeen on luonnollinen valinta.Hyväksi valmentajaksi ei kuitenkaan riitä ainostaan oma kokemus lajista. Monet lajit kehittyvät hurjaa vauhtia: uusia välineitä, sääntöjä, valmennuskikkoja ja keksintöjä tulee markkinoille jatkuvasti. Lajissa joitakin vuosia aiemmin toimineen tulee päivittää tietonsa siitä, mitä laji on nyt? Mitä lajilta odotetaan tulevaisuudessa ja erityisesti sen taitureilta? Oma lajikokemus voidaan kääntää voimavaraksi, jos valmennustyötä osataan lähestyä oikeasta näkökulmasta. Valmentajan tulee muistaa, että valmennettava on eri yksilö, erilaisine voimavaroineen eikä se mikä toimin itselleen harjoittelussa, toimikaan ehkä toiselle. Omat kokemukset ja tavat toimia tulee osata jättää tietyissä tilanteissa taka-alalle ja keskittyä tähän hetkeen ja valmennettavan omaan kehityskaareen.Entisellä ammattilaisella on tietoa ja ymmärrystä, miltä tietyt tilanteet tuntuvat ja parhaiten hän voikin käyttää tätä voimavaraan hyödyksi. Omista tuntemuksista kisatilanteissa, harjoittelun kinkkisissä käännekohdissa ja painiskelussa itsensä kanssa kannattaa ammentaa valmennettavan osaan asettumisessa. Oman uran negatiiviset ja positiiviset kokemukset voi kääntää voimavaraksi ja pyrkiä välttämään ne kuopat, joissa itse on aikoinaan kahlannut.
Yksilön valmennustyö on parityöskentelyä, jossa kahden henkilön kemiat korostuvat. Tässä erityislaatuisessa suhteessa molemmilta vaaditaan paljon ymmärrystä, sitoutumista ja samoja suuntaviivoja. Joskus henkilöiden kemiat eivät kohtaa, vaikka valmentajan taidot olisivat huippuluokkaa ja valmennettava innokas osallistuja. Tällöin vaaditaan perusteellista keskustelua ja päätös siitä, onko yhteistä taivalta enää kannattavaa jatkaa.Laadukas harjoittelu perustuu hyvin mietittyyn valmennusohjelmaan. Valmentaja laatii, suunnittelee ja kyseenalaistaa. Hyvä valmennusohjelma syntyy oman valmennettavan tuntemuksesta: missä kehitysvaiheessa ollaan ja mitä tarvitaan kehityksen jatkumiseen? Yksilön valmentamisessa ollaan keskenään hyvin läheisessä symbioosissa, jossa keskusteluyhteyden tulee toimia. Valmennettavan tulee luottaa valmentajaansa joka suhteessa ja kaiken tarpeellisen tiedon tulisi olla avointa. Valmennusohjelmasta, harjoituksista, henkilökohtaisesta elämästä ja mieltä askarruttavista asioista tulee voida keskustella ilman jännitteitä tai pelkoa. Luottamuksellinen suhde, jossa tavoite on yhteinen, on paras kasvualusta menestyvälle urheilijalle.Yksilölajit ovat usein puurtamista ilman joukkuekavereiden kanssa jaettua iloa ja olalle taputuksia. Yksilölajeissa valmentajan rooli korostuukin myös tässä suhteessa. Tappio, voitto tai yllättävät loukkaantumiset jaetaan yhdessä, jolloin valmentaja eläytyy kilpailijansa kokemuksiin ja tunteisiin. Kilpailija on aloittanut aikoinaan harrastuksen urheilun ilosta ja lajin innostamana. Erityisesti yksilölajeissa, joissa harjoittelu on toisinaan yksinäistä pusertamista, tulee muistaa säilyttää liikunnan ilo. Valmentajan tulee muistaa, ettei iloa ylläpidetä pelkillä rajoituksilla, kielloilla ja puurtamisella. Urheilijalle tulee antaa omaa tilaa ja mahdollisuus kertoa omia ajatuksiaan valmennuksesta, onhan hän paras kertomaan, miltä valmennussuunnitelma tuntuu.
Valmennuksen yksi tärkeimmistä osa-alueista on henkisen kapasiteetin voimavaran käyttöönotto. Valmennettavan fyysisten suoritusten tärkeänä tukena on oma asenne. Rento, iloinen ja vastaanottavainen mieli on portti parempiin ja kokonaisvaltaisempiin tuloksiin. Valmentajan tehtävänä onkin vahvistaa valmennettavansa taitoa ottaa koko kapasiteettinsa käyttöön, antaa tukea huonoina hetkinä ja kääntää negatiivinen voimavara positiiviseksi. Venyminen omien suoritusten äärirajoille antaa uutta puhtia ja uskoa. Se auttaa myös valmennettavaa ymmärtämään, että henkinen ja fyysinen suoritus käyvät käsi kädessä.Hyvä valmentaja ei ole psykologi, mutta hänen tulee olla tietoinen psyykkisen valmennuksen osasta työssään ja sen tärkeydestä urheilusuoritukseen. Melko tasaväkisistä kilpailijoista tositilanteessa voittaa usein se, joka pystyy hallitsemaan hermonsa, latautuu suoritukseen täysillä, keskittyy voittamaan ja nauttii suorituksesta. Kyseessä on kehon ja mielen iloinen yhteistyö, jossa aivot ovat virikkeellisessä ja mutta rennossa tilassa.Valmentajan tulee tuntea kilpailija tai kilpailijat, sillä jokaisen voimavarat ovat erilaisia ja ne saadaan käyttöön erilaisin keinoin. Erityisesti joukkuelajissa keskinäiset jännitteet tulee tuntea äärimmäisen hyvin. Valmentajan tuleekin olla hyvä ihmistuntija, joka on valmis kehittymään valmennettavan mukana yhä paremmaksi tsemppaajaksi ja ohjaajaksi. Moni huipulla oleva kilpaurheilija on tunnettu siitä viimeisestä rutistuksesta, lannistamattomuudesta häviöllä ollessaan ja ihmeellisistä nousuista tappiotilanteissa. Jokaista yhdistää vahva itseluottamus, keskittymiskyky ja usko omiin suorituksiin, jotka on saavutettu pitkäjänteisellä harjoittelulla ja yhteistyöllä osaavan valmentajan kanssa.